Koko nuoruuteni olin ollut kaikessa hyvä. Koulussa, liikunnassa ja sosiaalisessa toiminnassa. Varhaisnuoruudessani tunsin syleileväni kaikkia mahdollisuuksia maailmassa. Kaikki mahdollisuudet kurkottautuivat minulle ja ojensivat kättään. Astuttuani lain mukaiseen aikuisuuteen tunsin pikkuhiljaa lapsellistuvani. Pikkuhiljaa työnsin kaikki mahdollisuuteni syrjään ja käänsin niille selkäni. Otin vähemmän ja vähemmän vastuuta elämässäni.
On musertava ajatus, että elämästä on useita vuosia kulunut juuttuneena yhteen aikaan. Ahdistuneena ja epätietoisena. Ennen kaikki tuntui mahdolliselta. Elämä oli yhtä kesäistä polkua. Ilman rajoituksia oli helppoa valita oma suuntansa. Syksyn, henkisen puhdistautumisen ajan, saapuessa valmistauduin talveen puhdistautumalla ja antamalla itsestäni pois kaiken sen, jonka avulla olin liikkeellä elämään. Talven kaamos iskee ja piilottaa reitin, jota niin pidin itsestään selvyytenä. Talven kylmyys jäädyttää kaltevan polkuni ja eteneminen muuttuu vaikeaksi. Jatkuva kaatuilu murtaa tahdon ja jään paikalleni seisomaan, odottamaan sitä entistä kesää. Tässä minä vieläkin seison. Toisella puolellani kuulen puskasta itkua ja epätoivoista surua. Toisella laidallani näen miehen väkisin ottamassa naista. Sen takana vahva hahmo hakkaa kaatunutta, heiveröisempää hahmoa. Syvemmällä, puiden välistä kajastaa kuun valo, jota vasten on helppo nähdä miehen hahmo roikkumassa puun oksasta hirttäytyneenä. Silti seison polullani liikumatta. Minulla vielä on tämä reitti. Kaikilla ei ole. Ja se on…! …todella musertavaa tajuta seisseensä samassa paikassa, samassa ajassa vuosia. Mahdollisuus lähteä liikkeelle on esteetön. Perkele…
Baby Steps. Viime kirjoituksesta on aikaa. Mutta saapuihan se maanantai, jolloin tämä alkaa. Kuten aiemmin kirjoitin; Joka maanantai muutan tai poistan elämästäni yhden asian, jonka uskon vaikuttavan masentavaan olooni. Tänä maanantaina muutan viimeaikaisen fyysisen passiivisuuteni hieman aktiivisempaan elämäntyyliin. Aion kävellä/pyöräillä treenikämpilleni (n. 7, 5km suunta). Aion joka päivä liikkua huomattavasti enemmän. Muinoin, ollessani onnellinen, harrastin paljon liikuntaa. Tässä siis ensimmäinen askel.
-Docile-
Listening: Mastodon – Sparrow
httpv://www.youtube.com/watch?v=M8RvJ8N_MS8