Olen nukkunut ja nukkunut. En ole kirjoittanut. Olen herännyt, syönyt ja ollut olemassa, mutta en ole ollut läsnä. Olen herännyt, ollut olemassa ja ollut… Naiviisti sanottuna; olen ollut yksinäinen. Ihminen saattaa saavuttaa tilan, jossa yksinäisyys tunkee syrjään positiiviset ajatukset. En ole varma, mutta uskon tämän tapahtuneen minulle. Tahtoisin vain tehdä laulun elämänvaiheestani, se kuvastaisi kauniita ajatuksiani ja saisi minut itkemään kun olen murheellinen. Se olisi laulu, jota en koskaan pystyisi laulamaan ilman humalaa. Laulu, jonka sävelet kertoisivat kaikki ne lauseet, joita en osaisi sanoiksi tulkita. Laulu, jonka keskeneräisyys antaisi minulle aina toivoa ollessani näin.
En ikinä ole myöntänyt kyykistyneeni. Nauru on vain valhe, jonka keksin, kun en uskalla kertoa totuutta. Totuuden kaikkein vaikein vaihe on sen itselleen myöntäminen. En ole ikinä myöntänyt hävinneeni. Selitykset ovat kompensointia sille todellisuudelle, että hävitä voi myös elämälle. En ole ikinä myöntänyt heikkouksiani. Heikkoudet ovat merkki alistumisesta ja muiden vastaanottamisesta. En ole ikinä valehdellut mustia valheita muille kuin itselleni. Valehtelu on helpotus tosielämän tosiasioita kohtaan, joita joka ikinen meistä joutuu käymään läpi. Tosielämä on asia, jota en halua käydä läpi tällä sielulla. Sieluni on pidettäväksi ja kaipuuni siedätykseni. Mieleni typerät tahrat pitävät ja mieltäni minun tulee… sietää. Tietysti, jonkun tarvitsee olla heikko muiden vahvuuden osoitukseksi.
Jos minä olisin vahva, antaisin kaikkeni muiden nostattamiseksi. Antaisin heille kaikki avaimet, jotka olisin kyllin älykäs ojentamaan. Kasvattaisin oman valtakunnan. Siellä ei kellään olisi pimeää nurkkaa johon sulkeutua, sielläkin ottaisin syleilyyni ja ymmärtäisin. Ei tarpeeksi korkeaa tasannetta josta hypätä, sillä minä antaisin mahdollisuudet halata itseäni. Ei tarpeeksi hiertävää köyttä yksin käytettäväksi, se köysi olisi yhteisöllisyyttämme sitova. Toivon kaikke hyvää teille.
httpv://www.youtube.com/watch?v=u4aacKjFzs4&list=RD02BVIo2qUd5U0